Kirjoittaja Minna Elo on kahden pienen pojan äiti ja Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja.
Yhdistettynä köyhyyteen – Maailmanpankin mukaan 43 prosenttia maailman ihmisistä elää alle kahdella dollarilla päivässä – ilmastonmuutos on kehittyville maille vähintään tuplahaaste.
Köyhimmät ihmiset ovat aiheuttaneet vähiten päästöjä. He kärsivät kuitenkin eniten maapallon lämpenemisestä ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisestä.
Ääri-ilmiöiden ja katastrofien arvioidaan yhä lisääntyvän. Merkittävintä katastrofia ovat harvoin todistamassa media tai tuhannet kansainväliset avustusjärjestöt. Merkittävin katastrofi koetaan köyhimpien ihmisten jokapäiväisessä arjessa.
Heille arjen katastrofit ovat jotain muuta kuin kaatunut maitotölkki ja valkoisenaan lainehtiva keittiön lattia. Tai se, että tässäkään kuussa ei tullut yhtään ehjää työviikkoa, kun lapset sairastuvat vuoronperään nuhaan ja vatsatautiin.
Pienet, paikalliset katastrofit jäävät usein raportoimatta. Niiden varalta ei ole vakuutuksia, valtio ei riennä apuun eivätkä kansainväliset rahahanat avaudu.
Tulva, rankkasade tai pitkään jatkunut kuivuus vievät toimeentulolta edellytykset. Silta hajoaa, eivätkä lapset pääse kouluun. Koti kastuu, tuuli vie katon ja nuorimmainen sairastuu keuhkokuumeeseen. Sato tuhoutui. Toimeentulon mentyä terveys ja hyvinvointi ovat uhattuja.
Hauraissa valtioissa rikollisuus, väkivalta, yleinen turvattomuus sekä korruptio, hallinnon epäonnistuminen, hintojen epävakaus ja valtavat tuloerot lisäävät haasteita. Ilmaston lämpeneminen tuo oman lisänsä soppaan. Lapset, vanhukset ja naiset kärsivät seurauksista eniten.
Köyhillä yhteisöillä on huonot mahdollisuudet varautua riskeihin, ja toipuminen on hidasta.
Synkistely ei kuitenkaan ole syy vaipua epätoivoon. Ilmastopolitiikassa pitää painottaa ihmisoikeuksia, ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia köyhimpien ihmisten elämään pitää lieventää.
Voimme parantaa köyhimpien yhteisöjen mahdollisuuksia varautua ääri-ilmiöihin. Voimme rakentaa patoja, hirmumyrskyn kestäviä taloja sekä kehittää ennakkovaroitusjärjestelmiä. Voimme myös auttaa ihmisiä parantamaan elinolosuhteitaan ja varautumaan katastrofeihin.
Jos omat lapsemme eivät mahda mitään päästöille tai elintasomme aiheuttamalle ympäristökuormalle, kuinka köyhän maan lapset voisivat? He ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamissa katastrofeissa kaikkein haavoittuvaisimpia.
Oma velvollisuutemme on herätä ja vaatia Suomelta ja koko Euroopalta valppaampaa poliittista päätöksentekoa – lisää ilmastorahoitusta kehitysmaille.
Ensi syksynä vien pojat sieniretkelle lähimetsään ja jätämme perheen Kanarian loman väliin.