Ilmastonmuutoksen hillinnän kustannuksia Suomelle tivataan joskus Ilmastovanhemmiltakin. Emme ole kansantaloustieteilijöitä vaan tavallisia vanhempia.
Tekstin kirjoittaja Minna Suihkonen on toimittaja ja kaksivuotiaan lapsen äiti.
Meistä on kuitenkin selvää, että ilmastokatastrofin aiheuttamat riskit ovat paljon suuremmat kuin ne taloudelliset riskit, joita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sisältyy. Etenkin kun emme voi ajatella vain itseämme vaan myös lastemme tulevaisuutta.
VTT ja VATT ovat tehneet laskelmia EU:n 2030 -tavoitteiden kustannuksista Suomelle. Laskelmissa on tarkasteltu päästövähennysten hintaa kahdella eri EU:n taakanjakovaihtoehdolla, 36 ja 40 prosentin vähennyksellä kasvihuonekaasupäästöihin ei-päästökauppasektorilla.
Alemmalla tavoitteella vähennysten hinta olisi 350 miljoonaa euroa vuodessa ja korkeammalla 450 miljoonaa euroa. Vaikutus bkt:hen olisi -0,4/-0,8 prosenttia. Työllisyys kärsisi -0,3/-0,6 prosenttia.
Ovatko luvut vähän vai paljon?
Edellisessä taantumassa 2008–2009 Suomen bkt laski 7,2 prosenttia ja työllisyys 2,9 prosenttia eli aika paljon enemmän kuin VTT:n ja VATT:n laskelmissa.
Laskelmissa ei myöskään ole arvioitu päästöjen vähentämisen positiivisia vaikutuksia kansantalouteen, esimerkiksi uusiutuvaan energiantuotantoon syntyvien työpaikkojen vaikutusta.
Myös IPCC:n ilmastonmuutoksen hillintää koskevassa tuoreessa raportissa on arvioitu kustannuksia. IPCC:n mukaan kulutuksen arvioidaan kasvavan globaalisti 1,6–3 prosenttia vuodessa. Lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen haukkaisi tästä 0,06 prosenttia pois.
Siis 0,06 prosenttia! Luku on niin olematon, että hukkuu virhemarginaaliin. Onko mitään järkeä ottaa riskiä ilmastokatastrofin toteutumisesta, jos kustannukset ovat näin pienet?
Usein unohtuu, että ilmastokriisin hillintä ei suinkaan ole pelkkä kustannus. Todistusaineistoa tarjoa yksi Euroopan edelläkävijöistä, Saksa.
Maan energiakäännöksen, Energiewenden, vaikutukset kansantuloon ja työllisyyteen ovat olleet kiistatta positiiviset. Työpaikat ovat syntyneet nimenomaan uusiutuvan energian tuotantoon.
Saksassa 47 prosenttia uusiutuvan energian tuotantolaitoksista on kuluttajien omistamia, joten sitäkin kautta monet tavalliset ihmiset ovat hyötyneet.
Toki Saksan energiakäänteessä on ongelmansa: hiilivoimaa on haluttu säilyttää poliittisista syistä ja energiansäästöön satsaaminen on unohtunut. Saksan virheistä kannattaa ottaa opiksi.
Jos koko maailmassa väistämättä käynnissä olevasta muutoksesta halutaan hyötyä, ei auta jäädä jahkailemaan ja kyttäämään, mitä muut tekevät.
Viime tiistaina Suomen Ilmastopaneeli julkaisu selvityksen hiilineutraalisuuteen siirtymisestä. Ilmastopaneelin mukaan Suomella olisi nyt tuhannen taalan paikka kääntää ilmastonmuutoksen uhka mahdollisuudeksi.
”Cleantechin viestinponnistelut saisivat uudenlaista tukea, jos Suomi ryhtyisi tietoisesti tavoittelemaan hiilineutraalisuutta ennenaikaisesti. Samalla Suomi profiloituisi edukseen kansainvälisesti”, totesi Ilmastopaneelin jäsen, Syken professori Jyri Seppälä.
Samaa viestiä kertoivat aiemmin huhtikuussa yritysjohtajat Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan. He toivoivat Helsingistä hiilineutraalia kaupunkia, joka toimisi samalla suomalaisen cleantechin näyttökenttänä.
Huutoja ilmastoystävällisen Suomen puolesta alkaa kuulua eri puolilta. Meidän täytyy pitää huolta, että poliitikot kuulevat nämä äänet.