Päivän paras uutinen: Ilmastovanhemmat on perustettu!

Liisa Selvenius-Hurme on Ilmastovanhempien puheenjohtaja. Liisa on kohta keski-ikäinen kahden lapsen äiti, joka haaveilee kesämökistä ja rakastaa vuodenaikojen vaihtelua.

Liisa Selvenius-Hurme on Ilmastovanhempien puheenjohtaja. Liisa on kohta keski-ikäinen kahden lapsen äiti, joka haaveilee kesämökistä ja rakastaa vuodenaikojen vaihtelua.

Ilmastovanhempien lanseeraustilaisuus järjestettiin tänään aamulla Annantalolla Helsingissä. Minä avasin tilaisuuden tällä puheenvuorolla:

”Olen tavallinen, kohta keski-ikäinen perheenäiti Helsingistä. Viime vuonna olin kahden lapseni kanssa kotona hoitovapaalla. Lastenhoidon lomassa seurailin satunnaisesti uutisia maailman tapahtumista. Siitä uutisvirrasta nousi esiin useita uutisia, joita en voinut vain ohittaa ja unohtaa.

Useat uutiset eri lähteistä kertoivat ilmastonmuutoksen etenevän nopeammin kuin kukaan on edes osannut pelätä. Tutkijoiden mukaan ilmasto voi lämmetä jopa neljällä asteella vuoteen 2060 mennessä.

Tämä oli tieto, joka sai minut havahtumaan. Nyt todella puhutaan 2060-luvusta. Siihen on alle 50 vuotta.

Minulla on kaksi lasta. Vuonna 2060 poikani on 48-vuotias ja tyttäreni täyttää 51 vuotta. Millaista elämää he tulevat silloin elämään?

Emme voi varmasti tietää, millainen on neljä astetta lämpimämpi maapallo. Näin nopeaa lämpenemistä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Todennäköistä on, että sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ja voimistuvat. Viime vuonna Suomessa satoi ennätyksellisen paljon ja siksi perunasato jäi hyvin pieneksi. Toisaalta Pohjois-Amerikassa ennätyskuiva vuosi haittasi esimerkiksi maissin viljelyä. Ei tarvitse olla ilmastotutkija ymmärtääkseen, että jos tällaisia sääilmiöitä on toistuvasti eri puolilla maailmaa useiden vuosien ajan, ei maapallo mitenkään voi enää elättää tätä 7 miljardin ihmisen väestöä. Ja on selvää, että globaali ruokapula ja väestömäärän romahtaminen muutamassa vuosikymmenessä tarkoittaa valtavaa määrää inhimillistä kärsimystä ja tuskaa ja valtavaa määrää yhteiskunnallista epävarmuutta. Se tarkoittaa maailmaa, jossa ei ole hyvä elää.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt. Joidenkin arvioiden mukaan joka vuosi 400 000  ihmistä kuolee ilmastonmuutoksen seurauksena.

Ilmasto uhkaa lämmetä järkyttävällä vauhdilla ja silti tilanne on se, ettei kansainvälisissä neuvotteluissa edetä lainkaan, kasvihuonekaasupäästöt kasvavat kasvamistaan eikä Suomikaan ole saanut päästöjään laskemaan.

Luin näitä ilmastonmuutosuutisia ja valvoin monta yötä ahdistuneena. Ajattelin, että tämä ei voi mennä näin. Me emme voi antaa tämän tapahtua lapsillemme. Niiden unettomien öiden aikana se valtava ahdistus ja pelko lasteni tulevaisuudesta kasvoi pakottavaksi tarpeeksi tehdä jotain.

Jos ne, joilla on valtaa päättää Suomen päästöistä, eivät itse ymmärrä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa meidän lapsillemme, on jonkun kerrottava se heille. Meidän pienten lasten vanhempien on kerrottava, että emme hyväksy sitä, mitä lastemme tulevaisuudelle ollaan tekemässä.

Tajusin, että en varmasti ole yksin tämän ahdistuksen kanssa, varmasti monella muullakin äidillä ja isällä on sama voimattomuuden ja raivon ja turhautumisen tunne. Siitä syntyi ajatus Ilmastovanhemmista. Otin yhteyttä samassa tilanteessa oleviin ystäviini ja kutsuin heidät mukaan käynnistämään vanhempien ilmastoliikettä. Sen prosessin seurauksena päätettiin perustaa lasten edunvalvontajärjestö nimeltä Ilmastovanhemmat.

Ilmastovanhemmat on paitsi vanhempien, myös tulevien vanhempien, isovanhempien, kummien, setien, tätien ja kavereiden kansanliike, joka kertoo päättäjille, että nyt riittää. Nyt on lopetettava hymistely ja jahkailu ja todella tehtävä jotain. Nyt ilmastokatastrofin hillitseminen on vielä mahdollista.  Se on vaikeaa, mutta se on mahdollista. Ja siihen on ryhdyttävä heti.

Alusta asti on ollut selvää, että Ilmastovanhemmat keskittyy vaikuttamaan nimenomaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Monet kampanjat kannustavat perheitä ekologiseen elämäntapaan ja hiilijalanjäljen pienentämiseen, ja se on tärkeää työtä. Mutta ilmastokatastrofin hillitsemistä ei voi jättää vain yksilöiden valinnanvapauden varaan. Ihmisten elämäntavat muuttuvat hitaasti ja jos koko yhteiskunta perustuu fossiilisille polttoaineille, ei yksittäisten ihmisten valinnoilla voi riittävästi vaikuttaa kokonaispäästöihin.

Me olemme valmiita muuttamaan elämäntapojamme ja pienentämään hiilijalanjälkeämme, mutta vaadimme, että myös päättäjät kantavat oman vastuunsa. Toistaiseksi he eivät ole sitä tehneet.

Tyttäreni on nyt kolmevuotias. Hän rakastaa nukkejaan, hoitaa niitä kuin omia lapsiaan ja petaa ne illalla nukkumaan. Katson hänen leikkejään ja mietin, millainen on se maailma, jossa hän tulee elämään. Onko maailma silloin jo sellainen epätoivon, nälän ja pelon valtakunta, ettei tyttäreni halua synnyttää sinne lisää elämää? Ettei hän koskaan saa peitellä omia lapsiaan nukkumaan? Vai voisiko se olla maailma, jossa ilmaston lämpenemistä on onnistuttu hillitsemään ja jossa minun lapseni ja heidän lapsensa voivat elää turvallista, onnellista ja tasapainoista elämää?

Minulla on kaksi syytä olla täällä tänään. Ja joka päivä maailmassa niitä syitä syntyy puoli miljoonaa lisää. Siksi me vaadimme päättäjiä tekemään ilmastonmuutoksen hillitsemisestä politiikan ykköstavoitteen.”

 

Kategoria(t): Blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.