Jaana Lahti on kahden koululaisen äiti, äidinkielenopettaja ja Ilmastovanhempien jäsen. Tänä syksynä hän on istunut ahkerasti Greta Thunbergin tukena. Kuva: Jussi Lahti
Extinction Rebellion -liikkeen aktivistit valtasivat Lontoon siltoja marraskuun 17. päivänä. Guardianin artikkelissa mielenosoittaja Tiana Jacout perusteli osallistumistaan siten, että jos emme tee mitään nyt, kohtaamme sukupuuton, joka on dinosauruksien aikaista sukupuuttoa suurempi. Jacout kertoi, että hän on päättänyt olla välittävä esivanhempi tuleville sukupolville. Pysähdyin Jacoutin sanojen kohdalle, sillä ne kohtaavat omien ajatusteni kanssa.
Me Ilmastovanhempien Toivokerhossa olemme päättäneet myös olla esivanhempia tuleville sukupolville. Olemme käyneet keskustelua esivanhemmuudesta. Ensinnäkin ilmastovanhempi voi olla kuka tahansa aikuinen, joka kantaa vastuuta siitä, millaisen planeetan jätämme lapsillemme. Samalla tavoin esivanhempia olemme me kaikki, jotka olemme tehneet tietoisen valinnan vastustaa sellaista päätöksentekoa, joka johtaisi ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaan lämpenemiseen.
Esivanhempina jaamme huolemme ja kohtaamme vastuumme. Mutta millaista on esivanhempien kieli poliittisessa keskustelussa? Siitä antavat esimakua mielenosoittajat Lontoossa, kun he ovat alkaneet puhua meitä uhkaavasta sukupuutosta hätätilanteena. Enää ei suostuta odottamaan hitaita muutoksia, jotka tapahtuvat talouden ehdoilla.
Millaista sitten voisi olla esivanhempien kieli Suomessa? Tulevien sukupolvien esivanhemmat puhuvat luontevasti esimerkiksi hajautetusta energiajärjestelmästä, tuuli- ja aurinkoenergiasta sekä älykkäistä ratkaisuista. Esivanhemmilla on kuitenkin oltava oikeus myös muunlaiseen kieleen, tunteiden ja syvien ajatusten kieleen, surun ja muutoksen kieleen. Omilla esivanhemmillamme oli surun jakamisen perinteenä oma itkuvirsiperinteemme Karjalassa. Miksi emme jatkaisi sitä?
Syyskuussa kuvataiteilija-tutkija Henna Laininen otti yhteyttä Ilmastovanhempien Toivokerhoon etsiessään jäseniä esivanhempien retkikuntaan esittämään itkuvirttä tulevien sukupolvien puolesta. Lokakuun 21. päivänä Meriharjun Luontotalon Uutelan kämpällä sitten jo laulettiin itkuvirsiä kansanmuusikko Emmi Kuittisen ohjaamassa itkuvirsityöpajassa. Toivokerhon siipien suojassa toteutetussa työpajassa kokeilimme, voiko ilmastoahdistusta ja ympäristösurua helpottaa itkuvirsiperinteen keinoin. Tarkoituksemme oli tehdä ilmastosurusta näkyvää ja jaettua.
Esivanhemmat koolla Uutelan rannassa. Kuva: Henna Laininen
Itkuvirsissä itkettiin sitä, että elämän puolustamista ei ole otettu tarpeeksi vakavasti ja riittävän ajoissa. Niissä laulettiin vanhemmuudesta aikana, jolloin elämää suojelevia ekosysteemejä murretaan entisestään, kun metsät häviävät keskustelussa talouden ohjaamille hallituksemme lisähakkuusuunnitelmille. Itkettiin luistelukentän muuttumista sulamisvesiksi. Yhdessä itkuvirressä kutsuttiin juuri synnyttänyttä äitiä mielenosoitukseen ilmaston puolesta. Laulettiin öljystä äidinmaidossa, muovista suonissa.
Itkuihin kirjoitettiin myös toivon säkeitä. Metsän nähtiin kohoavan hiilinieluksi ja itkuissa liikuttiin kohti mielenosoitusta ilmaston puolesta. Kuten vanhoissa siirtymän ja välitilan morsiusitkuissa, näissäkin itkuissa surun ja kunnioituksen säkeet lomittuvat kauniilla tavalla sellaiseen toivoon, joka ikään kuin huomaamatta herää eloon silloin, kun surua jaetaan. Runoilija Janette Hannukaisen itkuvirressä koivu kohenee korjaamaan.
Kohene koivu korjaamahan
kova kohtalo kansakuntien.
Kasva kuusi kultaisin
karehtimaan kuumuudessa.
Nouse nuori notkea taimikko.
Ime hiilet hirvittävät
himmenevän hiisitaivaan.
Seuraava itkuvirsipajaan osallistuneen tekijän itkuvirsi yhtyy Lontoon silloilla istuneiden, sukupuuttoa vastaan kapinoivien mielenosoittajien viestiin. Se on esivanhemman viesti.
Kui sie kullalle kumartava kuuntelisit kanssaiskulkijaa?
Kauas katsoisit ja kauemmas
kurssia kuoleman kääntämään.
Kaikilla vastuu korjaajan
erehdyksien eheyttäjän.
***
lmastovanhempien Toivokerhon itkuvirsityöpajan itkuvirsiä on mukana Henna Lainisen Sulamisvesissä II -ääni-installaatiossa, joka on esillä Archipelago Mountain -näyttelyssä Helsingissä 28.11.-12.12.2018.
Installaatioon mahtui mukaan osa itkuvirsistä. Kaikki itkuvirret ovat laajemmassa muodossa kuunneltavissa Sulamisvesissä II -teoksen verkkoversiossa.
Ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita käsittelee myös installaation rinnakkaisteos, Sulamisvesissä-radioessee, joka on kuunneltavissa Yle Areenassa 2.12.2018 alkaen.
Sulamisvesissä-ääniteossarjan oheisohjelmana järjestetään myös Feeling the Climate -keskustelutilaisuus, jossa pohditaan ilmastonmuutoksen kokemuksellista puolta, sekä työpaja Climate Change in Me, jossa käsitellään ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita ja kehollisia kokemuksia luovan kirjoittamisen menetelmin.