Hyvät ilmastoneuvottelijat ja ministeri Niinistö,
en tiedä miltä Varsovassa näyttää nyt. Täällä Suomessa on sateista ja lämmintä. Kuulemma valkovuokot kukkivat jossain. Marraskuussa. Se on kummallista, mutta tietysti mitätöntä verrattuna siihen, minkälainen sää on ollut Filippiineillä, Kiinassa ja Vietnamissa.
Pelkään, että sääilmiöiden aiheuttamista tragedioista tulee arkea lapsilleni. Jo nyt liian moni kärsii ilmaston muuttumisesta. Tuhansia ja taas tuhansia kuolleita, loputon määrä tuhoutuneita koteja ja menetettyjä elinkeinoja, käsittämättömän paljon surua ja epätoivoa. Voiko tällaisten uutisten täyttämässä maailmassa kasvava lapsi katsoa tulevaisuuteen toiveikkaasti? Minkälaiseksi muuttuu yhteiskunta, kun toivo on mennyt?
Haluan uskoa, että vielä on toivoa.
Te, hyvät Suomen ilmastoneuvottelijat, vastaatte osaltanne siitä, miten Suomi kantaa vastuunsa ilmastokatastrofin hillitsemisestä. Toivon, että ymmärrätte, ettei ole olemassa muuta ”Suomen kansallista etua” kuin koko maapallon yhteinen etu: se, että teemme kaikkemme ilmastokatastrofin hillitsemiseksi. Suomella ei ole varaa jarruttaa tai estellä tiukempia päästövähennystavoitteita.
Virallisissa linjauksissaan Suomi on esittänyt tukevansa EU:n päästövähennystavoitteiden tiukentamista, ”mikäli muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja keskeiset nopeasti kasvavat taloudet osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan riittäviin päästöjenvähennystoimiin”. Mikä mieletön ilmaisu! Olen suorastaan nolostunut: miten ikinä kehtaamme kertoa tästä lapsillemme? Tiukemmat päästövähennyksethän ovat yksinkertaisesti välttämättömiä, jotta maapallo säilyy elinkelpoisena lapsillemme ja heidän lapsilleen. Ei kyse ole arvovaltapelistä tai kansallisesta kilpailukyvystä. Kyse on lastemme tulevaisuudesta.
Suomen on sitouduttava vähentämään päästöjään vähintään 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja ponnisteltava EU:n tavoitteen kiristämiseksi riippumatta siitä, mitä muut tekevät. Lasteni vuoksi en halua enkä voi uskoa, että mikään muu vaihtoehto on edes mahdollinen.
Toivon, että Te siellä Varsovassa edistätte kehittyneille maille selkeästi nykyistä kunnianhimoisempia päästövähennystavoitteita vuodelle 2020. Odotan Teiltä toimia myös kehitysmaiden ilmastonmuutoksen torjunnan ja sopeutumisen rahoituksen pelisääntöjen selkiyttämiseksi. Täältä löydätte Ilmastovanhempien ja ympäristöjärjestöjen yhteiset tavoitteet ilmastokokoukselle.
Toivotan Teille tuloksellisia neuvotteluja ja rohkeutta puolustaa äänekkäästi tulevia sukupolvia nykyisten sukupolvien itsekkyydeltä.
Kannustavin ja toiveikkain terveisin,
Liisa Selvenius-Hurme
Kahden pienen lapsen äiti
Ilmastovanhemmat ry:n puheenjohtaja