Aki Suokko on 41-vuotias vantaalainen kahden lapsen isä
Pelkäsin ennen työttömyyttä. Nyt pelkään sitä, että lapseni jonain päivänä kysyvät, miksi ilmastokriisin torjumiseksi ei tehdä juuri mitään. Nuorempi lapseni näki kirjahyllyssämme Pasi Toiviaisen kirjan Ilmastonmuutos. Nyt. Hän kysyi, muuttuuko ilmasto. Tällä kertaa vastaukseksi riitti, että ilmasto muuttuu koko ajan.
Koska pian voi olla odotettavissa vaikeampia kysymyksiä, rupesin jo ajattelemaan vastauksia ja sitä, miksi ihminen niin vimmaisesti tuhoaa rajallista elinympäristöään. Kelpuuttavatko lapseni syyksi, että ihminen on aina tuhonnut elinympäristöään ja syyttänyt milloin huonoa tuuria tai jumalia? Voisinko kertoa, että muinaiset sumerilaiset ja noin tuhat vuotta sitten pääsiäissaarelaiset tuhosivat elinympäristönsä elinkelvottomaksi, mutta nyt ihminen on niin viisas, että näin ei enää tapahdu. Pitäisikö lapselle kertoa, että nykyisin ymmärrämme menneiden yhteiskuntien aiheuttamat ekokatastrofit melko tarkkaan ja siksi voimme hillitä ilmastonmuutosta, mutta keinoista ja yksittäisten maiden taakanjaosta ei ole vielä päästy sopimukseen?
Sumerilaiset olivat yksi niistä useista yhteisöistä ympäri maailman, jotka alkoivat viljellä ja kasvattaa karjaa noin 5 000 vuotta sitten. He asuttivat kaksoisvirtain hedelmällistä laaksoa nykyisen Irakin eteläosissa. He hakkasivat ylävirran joenpenkan paljaaksi puista, joiden juuristo oli pitänyt kuohkeaa pintamaata paikallaan. Kun metsät oli hakattu, luonnollinen tulvavesisuoja oli poissa. Kun ylenpalttinen tulva tuli, siitä syytettiin jumalia. Sumerilaiset eivät kenties lainkaan ymmärtäneet olleensa itse hallitsemattomien tulviensa syy.
Vuonna 1772 joukko hollantilaisia merenkulkijoita saapui pääsiäisen aikaan tuntemattomalle saarelle Tyynellä Valtamerellä. Saarella ei ollut puita lainkaan. He luulivat aluksi, että saari oli hiekkadyynien peittämä ja hedelmätöntä maata. Pian saarelle rantautuessaan hollantilaiset näkivät satoja kivipaaseja. He ihmettelivät, kuinka puuttomalla saarella, jolla ei ollut puhdasta makeaa vettä eikä köysiä, oltiin pystytetty jopa lähes 100 tonnin painoisia kivipaaseja. Siitepölytutkimukset paljastivat myöhemmin, että tällä sittemmin Pääsiäissaareksi nimetyllä saarella oli aikanaan kasvanut Chilessäkin tavattua viinipalmua. Kivipaadet oli kilpailevien perheiden rakentamia patsaita. Pääsiäissaarelaissaarelaiset ovat kenties käyttäneet viimeisiä saarella kasvaneita puitaan kivipaasien siirtelyssä. Miksi? Kenties he tavoittelivat jumalien suosiota ja pelastusta ekokatastrofiltaan hienoilla patsailla, vaikka varmasti tiesivät, että kalastukseen tarvittavia veneitä ei voi rakentaa viimeisen puun kaatamisen jälkeen. Kaadettujen puiden tilalle oli vaikeaa kasvattaa uusia puita, koska saaren asukkaiden mukanaan tuoma rottakanta söi siemeniä ja puiden taimia.
Nyt tiedämme, että ilmastonmuutos on ihmisen voimistama, emmekä voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseämme. Pääsiäissaari oli pieni saari, jolla ekokatastrofia ei voinut tulla huomaamatta. Samalla tavoin maapallo on avaruudessa kulkeva saari, jolla on rajansa. Toivon, että kun lasteni mielenkiinto ilmastonmuutokseen todella herää, en joudu siteeraamaan tuntemattomaksi jäänyttä ajattelijaa, jonka mukaan historia toistaa itseään ja hinta on joka kerta suurempi.
Kirjoituksessa käytetyt lähteet: Jared Diamond: Romahdus – miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä. Ronald Wright: A Short history of Progress.