Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä. Kuva: Olli Häkämies
Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä unelmoi hiilineutraalista, hyvinvointia tuottavasta energiasta. Hän on ilahtunut siitä, että tuoreissa kyselyissä liki 90 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen suhteen pitää toimia ja rivakasti. Vuosi vuoden perään ilmastonmuutoksen torjuntaa pitää hyvin tärkeänä yhä suurempi joukko suomalaisia.
Huoli ilmastonmuutoksesta nousi suomalaisten keskuudessa 2000-luvun alusta vuoteen 2007–2008 asti. Sen jälkeen tuli myös ilmastokriittistä keskustelua ja taloustaantuma, joka vei ajatuksia toisaalle. Silti selvä enemmistö suomalaisista on pitkään ollut sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vakava uhka ja sille pitää tehdä jotain.
Yli puolet on jo sitä mieltä siitä, että kyseessä on erittäin vakava uhka.
Ilmastonmuutos on tosi vakava uhka ja meidän pitää tehdä nopeasti paljon. Silti asiat pitää tehdä tavalla, joka muodostaa yhteiskunnalle hyväksyttävän kokonaisuuden. Mä en oikein usko sellaisiin vallankumousmuutoksiin. Voidaan satsata paljon, mutta jos satsataan sellaisella tavalla, jota ihmisten iso osa ei olisi valmis hyväksymään, tulee helposti vastaliike myöhemmin.
Musta on tärkeää energiapolitiikassa ylipäätään ja ilmastopolitiikassa erityisesti, että kommunikaatio ja ymmärryksen kasvattaminen ihmisissä tämän uhan vakavuudesta kulkevat käsi kädessä varsinaisten toimien kanssa. Kyselyssä kansalaiset antoivat todella vahvan mandaatin, että on mahdollista mennä nopeammin eteenpäin. Tämä valmius on todella ilahduttava uutinen.
Olet todennut, että energia-alalla muutosprosessi hiilineutraalia järjestelmää kohti on ollut käynnissä jo kymmenisen vuotta, eivätkä sitä pienet muutokset enää keikuttele.
Mä uskon, että tietty piste on ohitettu ja ollaan menossa hiilineutraaliin energiaan. Kaikki yritykset ovat hiilineutraalia tulevaisuutta tekemässä ja niiden strategiat nojaavat siihen, yhteiskunta on samaa mieltä ja Pariisin sopimus on olemassa. Aika monen asian pitäisi muuttua, että laiva alkaisi kääntyä toisin päin.
Kun tätä pohdittiin energia-alan yhtiöitten kesken parikymmentä vuotta sitten, nähtiin, että ilmastonmuutos ja ihmisen osuus siinä on niin tieteellisesti osoitettu juttu, että on pakko ajatella investointeja vähähiilisen tulevaisuuden kannalta. Silloin oli vielä edelläkävijäyritysten asiaa pohtia näin. Nyt kaikki yhtiöt pohtii sitä.
Asiaan liittyy silti joitakin huolia. Energia-alan investoinnit ovat tähän mennessä kohdistuneet hyvin voittopuolisesti sähköön, ja sähkö on EU:n loppuenergiasta vain vähän yli viidesosa. Lämmityksen, liikenteen ja teollisuuden energian puolella pitäisi tehdä ihan hirveesti. Mulla on sellainen huoli, että edes Euroopassa ei oikein ole uskottavaa strategiaa, miten lämmityksessä luovuttaisiin fossiilisesta energiasta. Suomessa pystymme siihen sähkön ja bioenergian ansiosta.
Investoinnit sähkön tuotantoon ovat perustuneet paljon tukiin tai poliittiseen etusijaan, ja tuet tulevat ja menevät. Kun uudesta teknologiasta tulee valtavirtaa, se ei voi enää saada etusijaa. Silloin investointeja tehdään hitaammin, ja EU:ssa investointitahdin hiipuminen on oikeastaan jo näkyvissä.
Saadaanko päästökaupasta vielä kelpo instrumentti päästöjen vähentämiseen?
Voidaan saadakin. Viime vuoden puolella EU:ssa saatiin valmiiksi päästökaupan uudistus ja korjaavia toimia. Teknisestihän päästökauppa toimii, mutta Euroopan taantuma on vähentänyt energian käyttöä ja päästökaupan ohjaavuus investointeihin on ollut aika heikko.
Isoin ongelma kuitenkin on se, että Euroopan maat yhdessä eivät pysty päättämään tiukemmasta päästövähennystavoitteesta. Nyt on mekanismi, joka purkaa päästöoikeuksien ylijäämän markkinoilla. Seuraavaksi pitäisi tehdä EU:n päästövähennystavoitteista Pariisin sopimuksen mukaisia. Siihen tarvitaan poliittista painetta. Pariisin sopimuksessa on mekanismi, jonka mukaan viiden vuoden välein arvioidaan ja annetaan uusia päästövähennystavoitteita ja sitoumuksia. Se on hetki, jolloin tavoitteita pitää olla valmis kiristämään.
Mitä ajattelet hiilineutraalin energiajärjestelmän kehityksestä suhteessa huoltovarmuuteen?
Se on tietysti tärkeä kysymys. Onhan ihmisille vielä tärkeämpää se, että energiaa on saatavilla, kuin että minkälaista se on. Ei voi olla niin, että talot lämpenevät ja autot kulkevat vain kun energiaa on saatavilla. On ihan mahdollista siirtyä hiilineutraaliin energiaan ja pitää toimitusvarmuus kunnossa. Jos ruvetaan asettamaan ilmastokysymys ja hyvinvointi vastakkain, joudutaan mun mielestä vääränlaiselle polulle.
Se olisi sellainen äärimmäisen selviämisen polku, pelottava skenaario.
Sellainen skenaariohan tulisi eteen, jos ilmastonmuutos pääsisi etenemään niin pitkälle, että kaikki olisivat sitä mieltä, että nyt on pantava kaikki seis. Siihen pisteeseen me ei voida tilannetta päästää toimialana eikä yhteiskuntana. Sen takia meidän pitää nyt kiihdyttää ilmastonmuutoksen vastaisia toimia, ettei jouduta niin kovien ratkaisujen eteen.
Energiateollisuus otti kuitenkin hyvin napakasti kantaa keskusteluun kivihiilen täyskiellosta. Miksi, jos kivihiili poistuu käytöstä kuitenkin?
Miksi kieltää asia, joka kuolee joka tapauksessa? Jo vuonna 2030 kivihiilen osuus Suomen energiakäytöstä on perusskenaarioiden mukaan alle 2 %. Kivihiilen käyttö on vähentynyt vauhdikkaasti ja jokaisella paikkakunnalla, jossa sitä käytetään, on tehty tai tekeillä päätöksiä, joilla kivihiili poistetaan käytöstä. Tätä kielto ei nopeuttaisi juuri lainkaan, mutta voisi johtaa hyvin kalliisiin ratkaisuihin.
Ajattelen, että tämän kaltainen sääntely on esimerkki vääräntyyppisistä ratkaisuista. Kieltojen kautta meneminen asiassa, joka menee haluttuun suuntaan tosi nopeasti, voi aiheuttaa turhia epätoivottuja seurauksia. Enemmän näytti siltä, että halutaan antaa poliittista esimerkkiä ulkomaille, ja arvostan sinänsä sitä ajatusta. Mielestäni parempi esimerkki voisi olla se, että hiilen käyttö on käytännössä pudotettu nollaan ilman kieltoakin.
Hiilikuplan käsite on nostanut ilmastokeskustelua edelleen vahvemmin päättäjien pöydille, kun ilmastokatastrofien tuhojen kustannuksia on arvioitu ja tultu todella isoihin lukuihin.
Hiilikupla on vaikea juttu. Hiilikuplan puhkeaminen voisi horjuttaa koko maailmantaloutta ja vaikeuttaa torjuntatoimien etenemistä kyllin nopeasti. Mä ainakin toivon, ettei se kupla puhkea vaan pikkuhiljaa lässähtäisi. Näen mahdollisuuden, että näin voisi käydä. Öljyn hintahan nousi pitkään ja tuli yhä houkuttelevammaksi mennä poraamaan öljyä ja kaasua sellaisista lähteistä, jotka ovat hyvin vaikeissa paikoissa. Kun öljyn hinta laski, aika monet näistä projekteista laitettiin odottamaan. Tässä on aikaikkuna, jossa uusiutuvan energian ja uusien teknologioiden kehitys tapahtuu todella nopeasti, ja ehkäpä vaihtoehdot kehittyvät niin, ettei varalla oleviin öljylähteisiin olisikaan tarpeen kajota. Uskon kyllä, että halpa öljy tullaan poraamaan maaperästä pois, mutta kunpa vältettäisiin menemästä näihin kalliisiin öljy- ja kaasulähteisiin. Se edellyttää, että vaihtoehtojen hinnat ovat edullisempia.
Kehittyvissä maissa, joissa energiankäytön kasvu on kaikista kovinta, on ruvettu tekemään paljon toimenpiteitä öljyriippuvuuden leikkaamiseksi. Tämä on aivan keskeinen tekijä. On silti selvää, että Suomenkin pitää tehdä omat päästövähennyksensä ja siirtymänsä. Koska olemme läntinen hyvinvointivaltio, joka haluaa olla hyvinvointivaltio edelleenkin, me olemme tekemässä muutosta emmekä sivussa siitä.
Jukka Leskelää haastatteli Ilmastovanhempien kirstunvartija Suvisanna Correia.