Tapio Pesola on 35-vuotias perheenisä Espoosta, joka ei halua tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi yhtään enempää tai vähempää kuin on pakko.
Lastemme kannalta EU:n uudet ilmastotavoitteet eivät todellakaan ole kohtuuttomia. Grow up, Suomi!
EU:n päästövähennystavoitteet vuodelle 2030 julkistettiin eilen. Välittömästi alkoi kaikkialla kova itku ja poraaminen. Kaikki maat ovat tavoitteisiin kuulemma tasaisen tyytymättömiä. Tai siis pitävät niitä liian kovina. Suomi jäänyt Pekkaa pahemmaksi. Etenkin elinkeinoelämän mielestä Suomelle annettu 39% päästövähennystavoite on liikaa.
Kun jotain on pakko tehdä, niin auttaako itku? Vanhemman vastaus on yleensä, että ei. Grow up, Suomi. Kannattaako meidän riidellä prosenteista ja etsiä porsaanreikiä, kun tiedemiesten mielestä uudetkin tavoitteet ovat riittämättömiä. Olisiko kuitenkin järkevämpää tunnustaa faktat ja keskittyä siihen, miten päästöjä oikeasti lasketaan.
Lapset varmasti ainakin sanovat, että kyllä. (Ainakin siis ne friikkilapset, jotka seuraavat ilmastopolitiikkaa.) Heidän kannaltaan tavoitteet eivät todellakaan ole kohtuuttomia.
Faktahan on se, että viime vuosina aikaansaatu pieni lasku Suomen päästöissä on on paljolti ollut seurausta muista syistä kuin jämptistä ilmastopoliitikasta. Teollisuus on käynyt läpi rakennemuutoksen ja talous on ollut taantumassa. Toki päästöt ovat silti Suomessa laskeneet. En tietenkään halua sanoa, että tätä laskua ei saisi noteerata (”väärin sammutettu”).
Mutta toinen fakta on, että oikeat isot toimenpiteet ovat Suomessa vielä tekemättä. Ja tällä viittaan niihin rakenteellisiin muutoksiin, joita on pakko tehdä 2050 mennessä, jotta voimme saada päästömme nollaan. Liikkuminen, asuminen, syöminen ja teolliset prosessit menevät kaikki isolla tapaa uusiksi, jos haluamme yhteiskunnastamme ja taloudestamme kestävän.
Tähän asti on tuunattu olemassa olevaa. Fossiilista kaukolämpöä on tehostettu, autojen polttomoottoreihin on lisätty vähän biopolttoaineita. Jossain määrin on myös kiristetty vaatimuksia (esim. asuntojen uudet rakennusmääräykset).
Kunnon uudistuksia ei sitten ollakaan juuri tehty. Esim. Norja on kovaa vauhtia siirtymässä sähköautoihin ja Ruotsissa on jo vuosikymmeniä siirrytty käyttämään maalämpöä pientaloissa. Molemissa Suomella on todella paljon kirittävää, eikä lähtökuopissakaan oikein vielä olla.
Otetaan esimerkiksi vaikka vanha asuntokanta, yksi merkittävä lämpöenergian kuluttaja. Vanhaa asuntokantaa kohdellaan yhä silkkihansikkain. Energiaremppoja pitää harkita, kun isoja remontteja tulee ajankohtaiseksi, mutta kriteerinä taisi olla taloudellinen kannattavuus. Lienee selvää, että taloudellisesti kannattavat remontit kannattaa tehdä joka tapauksessa. Juju onkin siinä, että meidän pitäisi tehdä myös niitä vähän maksaviakin (koska ilmasto).
Valitettavasti tämän strategian raja tulee lähivuosina viimeistään vastaan, mikä näkyy nyt käynnistyneessä itkussa. Väliaikaratkaisuilla päästään ”only so far”. Nollaan pääseminen ei onnistu vanhaa tuunamalla, vaan vanhaa räjäyttämällä. Jos jatketaan nykylinjalla, niin tavoitteiden kiristyessä merkittävästi lisää vuonna 2030 ollaan aika pahassa k#sessa, kun pitäisi rakentaa koko tuunattu väliaikaisinfra taas uusiksi.
Jotta lapsillamme on edes toivoa turvallisesta ilmastosta aikuistuessaan, vuosina 2016-2030 ilmastotoimien pitää vihdoin oikeasti ruveta vaikuttamaan ihmisten arkeen. Parantamisen ja tehostamisen lisäksi pitää löytää keinoja vähentää ja harventaa. Toivottavasti keksimme paljon fiksuja uusia ratkaisuja, jotka minimoivat vähentämisen tarpeen, mutta ilmankin pitää tarvittaessa selvitä.
Näin on pakko tehdä, jos oikeasti olemme tosissamme elämän turvaamisessa tällä pallolla, jolla asumme. (Tai siis ihmisten elämän, sillä kyllä tänne jotain elämää aina jää, kuten jotkut sarkastiset ihmiset aina jaksavat muistuttaa lentolippuja ostellessaan…)
Minua kiinnostavat vähemmän torakat ja vuoristopuput, ja huomattavasti enemmän omat (ja toisten) lapset. Heidän tähtensä toivoisin, että enemmän toimintaa ja vähän vähemmän itkua ja valitusta. Tämä pitää tehdä ihan meidän itsemme takia, mutta ehkä siinä samalla ne puputkin voi säilyä.
Ps. Tuossa jutussakin mainitaan muuten, että Ruotsin tavoitteet olivat vielä hiukan Suomea kovemmat. En tiedä itketäänkö sielläkin, mutta kannattaa muistaa yksi pieni fakta. Ruotsin päästöt per asukas ovat jo nykyisellään about 40% meitä alemmat. Heillä on silti meitä kovemmat laskutavoitteet jatkossa.