Liisa Selvenius-Hurme on Ilmastovanhempien puheenjohtaja. Liisa on kohta keski-ikäinen kahden lapsen äiti, joka haaveilee kesämökistä ja rakastaa vuodenaikojen vaihtelua.
Lapsen epävireisestä lauluesityksestä voi olla ylpeä ja lasta voi kehua, vaikka kengät menisivät väärään jalkaan. Mutta kun valtakunnan vaikutusvaltaisimmat päättäjät alisuoriutuvat, ei kehuihin tai ylpeilyyn ole aihetta.
Työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti helmikuun alussa, että hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmä on viimeistellyt kansallisen energia- ja ilmastostrategian päivityksen. Strategian tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU:ssa sovittujen päästövähennystavoitteiden edellyttämällä tavalla. EU-tasolla on sovittu 20 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2020 mennessä. TEM:n tiedotteen mukaan päästötavoitteen kiristämistä voidaan tukea, jos muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja tärkeimmät nopeasti kasvavat taloudet osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan riittäviin päästövähennystoimiin.
– Suomi voi olla ylpeä siitä, että olemme oikealla uralla kaikkien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Olemme EU:n kärkimaita kestävissä energiaratkaisuissa, kerrotaan elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren todenneen.
Jan, ihan todellako voimme olla ylpeitä? Minä en osaa olla ylpeä. En osaa olla ylpeä siitä, että Suomen toimet ilmastokatastrofin hillitsemiseksi ovat riittämättömät. Enkä siitä, että Suomi odottaa muiden toimivan ennen kuin on itse valmis kiristämään tavoitteitaan. EU:n päästövähennystavoitteisiin ehkä päästään, mutta mitä ylpeilemistä on liian alhaisiksi asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa?
EU:n päästövähennystavoite vuodelle 2020 ei ole osaltamme riittävä ilmastokatastrofin hillitsemiseksi. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on edellisessä arviointiraportissaan todennut teollisuusmaiden tarvittavan päästövähennyshaarukan vuodelle 2020 olevan 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tämäkin on suurella todennäköisyydellä jo vanhentunutta tietoa ja tarvittavat päästövähennykset ovat vielä suuremmat. Uuden ilmastotieteellisen tiedon summaavan arviointiraportin julkaisu koittaa syyskuussa.
Jan, varmaan tunnet nuo mainitsemani luvut? Olet varmaankin perehtynyt ilmastonmuutoksen etenemisvauhtiin ja seurauksiin? Voitko silti käsi sydämellä väittää, että Suomen nykyisistä linjauksista on syytä olla ylpeä?
Minä olisin ylpeä, jos Suomi olisi sitoutunut ilmastotieteellisesti perusteltuihin päästövähennyksiin. Olisin ylpeä, jos Suomi vaatisi äänekkäästi muita maita ja EU:ta sitoutumaan tiukempiin päästövähennyksiin.
Olisin ylpeä, jos Suomi todella taistelisi tulevien sukupolvien puolesta.