Anni Granroth on biologian ja maantiedon opettaja ja Ilmastovanhempien jäsen, jota huolestuttaa lasten oikeuksien toteutuminen ilmastonmuutos-kysymyksissä.
Perjantaina 11. tammikuuta 2019 nuoret järjestivät ensimmäisen ilmastolakon Suomessa. Viesti päättäjille ja päätöksiin vaikuttaville oli selvä: älkää pelleilkö tulevaisuudellamme.
Loppuvuodesta 2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n väliraportti sai Suomessakin ansaittua medianäkyvyyttä. Ilmaston lämpeneminen on ollut odotettua nopeampaa ja lämpenemisen seuraukset ennusteita rajumpia. Suhteellisen turvallisena pidettyä keskilämpötilan nousun raja-arvoa viilattiin kahdesta asteesta 1,5 asteeseen.
Hetken aikaa julkinen keskustelu vaikutti siltä, että paniikkinappulat on viimeinkin painettu pohjaan ja ilmastonmuutoksen hillinnästä tulee ykköstavoite niin kansallisessa kuin kansainvälisessä politiikassa. Nopeasti ilmastonmuutos kuitenkin katosi uutisotsikoista ja suomalaisten laskenut syntyvyys sai vuorostaan poliittisen keskustelun huomion.
Nuorten turhautumista tilanteeseen on helppo ymmärtää. Ilmastonmuutos ei ole kadonnut minnekään. Katastrofiennusteet ovat edelleen olemassa, näitä ennusteita pelottavampaa on ainoastaan kasvava ennustamattomuus. Miten suunnitella elämäänsä ja tulevaisuuttaan, kun tulevaisuuden suunta on täysin ennustamaton?
Perjantaina olin todistamassa, kun sadat nuoret kokoontuivat eduskuntatalolle osoittamaan mieltään tulevaisuutensa puolesta. Ilmapiiri oli vakava mutta hyväntuulinen. Nuoret saivat toiminnallaan paljon huomiota, kansanedustajat keskustelivat heidän kanssaan ja media reagoi tapahtumaan innokkaasti. Koululaislakon viesti on selvä: miksi opiskella tulevaisuutta varten, jos tulevaisuus ei kiinnosta muutakaan yhteiskuntaa?
Nuorten ilmastolakko Eduskuntatalolla 11. tammikuuta 2019. Kuvat: Anni Granroth.
Lakkoilu on herättänyt myös kritiikkiä. Lakkoa järjestäneiden oppilaiden rehtori koki, että lakkoilu ja luvaton poissaolo koulusta ovat vääränlaisia tapoja vaikuttaa ilmastonmuutoskeskusteluun. Mitä muita keinoja vielä äänestysiän ulkopuolella olevilla nuorilla on saada äänensä kuuluviin? Eipä hurrattavan paljon. Samalla on hyvä muistaa, että juuri nämä nuoret joutuvat elämään tämän päivän päätösten seurausten kanssa.
Haastatteluissa monet nuorista kertoivat, että opettajat olivat antaneet oppilaiden osallistua mielenosoitukseen ilman poissaolomerkintää. Nuoria oli kannustettu toimimaan aktiivisesti oman viestinsä välittämisessä. Tuo viesti on äärimmäisen tärkeä. Puheita on pidetty tarpeeksi, nyt on pakko toimia. Juuri kannustusta ja tukea nuoret ansaitsevat.
Vanhemmilla sukupolvilla ei ole varaa ryhtyä moralisoimaan ilmastolakkoilijoita tottelemattomuudesta, vaan nyt on peiliin katsomisen paikka. Samalla kun me tuskailemme muovipussi-kestokassi-valintojen keskellä ja suremme lomalentojen ilmastokuormitusta, nuoret pelkäävät, että heillä ei ole tulevaisuutta. Turvallista aikuisuutta, vanhuutta, mahdollisuutta lapsenlapsiin. Yhteiskunnan rakenteiden on muututtava, nopeasti ja laajasti, ja muutos on aloitettava tänään. Se kaikki on vaivan arvoista. Peliä ei ole vielä menetetty; me voimme rakentaa nuorille ja lapsille maailman, jossa ilmastokriisi on selätetty.
Suomelle valitaan uusi eduskunta huhtikuussa 2019. Silloin kaikilla äänioikeutetuilla on tuhannen taalan paikka vaatia vaaliuurnilla ilmastotekoja. Nyt on pakko!