”Sunnuntaina vanhemmat ja isovanhemmat ympäri maailmaa liittävät kätensä yhteen lastemme ilmaston puolesta. Tiedän kyllä, että yksi mielenilmaus kadulla ei neuvotteluja ratkaise. Mutta haluan uskoa, että tällä kaikella on merkitystä. Sen on kuin eräänlainen rukous. Äitien ja isien hiljainen toive lastensa puolesta.”
Kirjoitan tätä puolityhjässä lentokoneessa, matkalla Pariisiin. Rakkauden kaupunki on seuraavat kaksi viikkoa ilmastoaktivistien Mekka, kun maailman päättäjät kokoontuvat sinne hieromaan ilmastosopua.
Pyhiinvaellusvertaus on pelottavan osuva, koska pari viikkoa sitten tapahtuneet Pariisin terrori-iskut muuttivat radikaalisti ympäristöjärjestöjen kuukausien ajan huolella laatimia suunnitelmia. Paikallinen hallitus kielsi lisäväkivallan pelossa kaikki suurmielenilmaukset kaduilla.
Nyt luvassa on suurmassin sijaan joukko pienempiä tempauksia, ehkä katutaidetta. Alun lyhyen lamaannuksen jälkeen tuntuu, että kielto on luonut jopa uutta taisteluhenkeä.
Itse olen päässyt seuraamaan läheltä, kun kansainvälinen ilmastoliike on viime viikkoina keskustellut siitä, mitä Pariisissa voitaisiin tehdä neuvottelujen tueksi. Myös syksyllä yhdessä kahdeksan maan vanhempainjärjestöjen kanssa perustamastamme Our Kids Climate –liikkeestä moni on yhä tulossa Pariisiin. Kaikeasta huolimatta.
Moni joutui tutkiskelemaan sieluaan pohtiessaan, uskaltaako terrori-iskujen jälkeen lähteä ollenkaan matkaan. Pariisi on yhä poikkeustilassa. Lähtijöissä on mukana kaksi äitiä, jotka ovat olleet New Yorkissa 9/11-iskujen aikaan. Kaikilla meillä on perheet ja lapsia. Huoli on todellista ja aitoa.
Sitä suuremmalla syyllä tämän porukan luovuutta ja järkkymätöntä tahtoa saada lastemme ääni neuvotteluissa kuuluviin on pakko kunnioittaa. Jokainen äiti (ja jokunen isä) päätyi lopulta siihen, ettei halua perua lähtöään. ”Meidän täytyy tehdä kaikki, mitä pystymme.”
Olen ylpeä siitä, että voin olla mukana. Itse olen puoliksi työmatkalla, mutta suurin osa on tullut tänne omilla rahoillaan. Monet ovat tuoneet koko perheensä mukanaan. Vaikuttamisen tahdon määrä on valtava.
Toivon, että saamme jotain aikaan. Lauantaina kokoonnuimme yhteenä isovanhempain järjestöjen kanssa suunnittelemaan tulevaa. Sunnuntai-aamupäivänä lähdemme yhdessä Pariisin kaduille, melko samalle seudulle kuin missä terrori-iskut tapahtuivat. Vanhemmat ja isovanhemmat ympäri maailmaa liittävät silloin kätensä yhteen lastemme ilmaston puolesta.
Kannamme suuria pahvisia lasten kuvia muistuttaaksemme ihmisiä niistä, jotka eivät vielä voi osoittaa mieltään ja puolustaa itseään. Jätämme lasten kenkiä eräälle aukiolle muistuttamaan tulevista sukupolvista.
Ehkä terrori-iskujen varjossa tämä kuulostaa pahalta, mutta tässä kaikessa on melkein jotain uskonnollista. Tiedän hyvin, että pienen joukon mitätön mielenilmaus kadulla ei neuvotteluja ratkaise. Pienet kengät kadulla tuntuvat näin kolmekymppisestä miehestä melkein koomiselta ajatukselta.
Mutta haluan uskoa, että tällä kaikella on merkitystä. Sen on kuin eräänlainen rukous. Äitien ja isien hiljainen toive lastensa puolesta.
Te siellä Suomessa voitte liittyä yhteiseen toiveeseemme osallistumalla sunnuntaina omalla paikkakunnallanne ilmastomarsseille. Menkää kaduille, kuten miljoonat ihmiset kaupungeissa ympäri maailmaa. Näyttäkää, että haluatte antaa lapsillemme turvallisen ilmaston. Joululahjat ehtii kyllä vielä ostaa sen jälkeenkin.
Suomesta ovat Pariisin lähdössä pian myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sipilä. He molemmat tarvitsevat muistutuksen siitä, mitä on pelissä. Suomella ei ole varaa pihistellä esimerkiksi ilmastorahoituksessa. Parempaa hetkeä tästä muistuttamiseen ei tule.
Pikku Kakkosessakin se sanotaan: ”Tää on mun pallo ja tää on sun pallo. Älä potki tätä palloa.”
#ourkidsclimate
Lisätietoa paikallisista ilmastomarsseista Suomessa:
Tampere: https://www.facebook.com/events/965245396865507/
Helsinki: https://www.facebook.com/events/685722641564049/
Molemmat alkavat sunnuntaina klo 13.00.