Voiko mennä koululakkoon tai ilmastomarssille, vaikka ei itse onnistu elämään täysin ympäristöystävällisesti? Onko ookoo vaatia tehokkaampaa ilmastopolitiiikkaa, jos taskussa piippailee älyluuri ja on käynyt perheen kanssa etelänmatkalla?
KYLLÄ. Muutkin kuin sataprosenttisesti ekologista elämäntapaa noudattavat voivat vaatia ilmastotoimia. Moni ilmastokriisistä huolestunut on vaiennut aivan liian pitkään. Yksi syy vaikenemiseen voi olla muiden paheksunnan pelko omista ei-niin-täydellisistä elämäntavoista.
On tärkeää rohkaistua vaatimaan yhteiskunnallisia muutoksia, vaikka itse ei onnistuisi elämään ihanteellisesti.
Omien kulutustottumusten muuttaminen ei nimittäin ole useimmille helppoa. Sen on huomannut moni, joka on päättänyt vaikkapa vaihtaa löhöilyn ja sipsit terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen treeniin. Elämäntapamuutokset onnistuvat yleensä parhaiten, kun uusiin tapoihin totutellaan vähitellen. On myös tärkeää saada muutokseen tukea ympäristöstä.
Valitettavasti nyky-yhteiskunta ei useinkaan tue ekologista elämäntapaa. Markkinointi, mainonta ja muoti luovat tarpeita kuluttaa. Kaupat pursuavat tuotteita, joita on tuotettu epäeettisesti. Junaliput ovat usein kalliimpia kuin lentoliput. Mainontaa kohdistetaan lapsiin ja nuoriin, jotka ovat riippuvaisia myös vanhempiensa kulutustottumuksista.
Päivän mittaan teemme tuhansia pieniä kulutusvalintoja. Usein teemme valintoja stressaantuneina ja väsyneinä, mikä vaikeuttaa hyvien valintojen tekemistä. Moni kokee stressiä pärjäämisestään töissä tai opiskeluissa, perustuuhan koko talousjärjestelmämme jatkuvaan kasvuun ja kilpailuun. Kovan työn tai opiskelun jälkeen saatamme palkita itseämme kuluttamisella.
Ilmastokriisin ratkaisua ei voikaan jättää yksittäisten ihmisten arjen kulutusvalintojen varaan. Ei liikenneonnettomuuksiakaan ehkäistä vapaaehtoisilla nopeusrajoituksilla. On oppivelvollisuus eikä oppivapaaehtoisuus. Veroja eivät maksa vain ne, joita huvittaa maksaa.
Ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarvitaan muutoksia koko yhteiskunnassa, kuten energiantuotannossa, liikenteessä ja kulutustottumuksissa. Poliitinen päättäjä voi vaikuttaa päästövähennyksiin paljon rivikansalaista tehokkaammin muun muassa lainsäädännöllä ja verotuksella.
Jotta tarvittavat yhteiskunnalliset muutokset saadaan aikaan, tavallisten, huolestuneiden mutta elämäntavoiltaan epätäydellisten kansalaisten on rohkaistuttava vaatimaan muutoksia ja luomaan poliittista painetta. Jos vain itse täysin ilmastoystävällisesti elävät ihmiset uskaltavat vaatia ilmastotoimia, muutosta vaativien joukko jää auttamatta liian pieneksi.
Esimerkiksi koululaisten ilmastolakko on toiminut upeana ja tärkeänä avauksena sille, että yhä useampi rohkenee ottaa kantaa ilmaston puolesta. Koululakkolaisten viesti on selvä: aikuisten on otettava vastuu tarvittavista yhteiskunnallisista muutoksista.
Samalla ilmastolakkoilu on herättänyt kritiikkiä. Keskustelun kääntäminen muun muassa ilmastolakkolaisten kännyköihin ja muihin kulutustottumuksiin antaa vääristyneesti ymmärtää, että ekologisissa elämäntavoissa onnistuminen olisi kiinni vain yksilöstä.
Vähemmälle huomiolle jää silloin se, pitääkö epäekologisia vaihtoehtoja edes olla tarjolla, miksi niitä markkinoidaan ja miksi ympäristölle hyvät valinnat ovat usein kalliimpia. Koko yhteiskuntamme tarvitsee elämäntaparemonttia, jossa ympäristöystävällisestä elämästä tehdään mahdollisimman helppoa kaikillle.
Joko tai -ajattelun sijasta rakentavampaa on sekä että -ajattelu.
Jokaisen kannattaa tehdä parhaansa omien elämäntapojensa korjaamisessa. Oman perheenkin kulutustottumuksiin voi yrittää vaikuttaa. Voi ottaa mallia ja saada inspiraatiota ihmisiltä, jotka jo elävät ympäristövastuullisesti. Voi käyttää hiilijalanjälkilaskuria.
Samalla saa ja pitää vaatia poliitikoilta toimia, vaikka itse ei olisi täydellinen. Lakkoilemalla, marssimalla, kirjoittamalla, äänestämällä…
PS.
Tämä kirjoitus on vastaus myös 13-vuotiaalle nuorelle, jonka äiti kirjoitti minulle luettuaan Sanna Hyyhön ja minun ilmastoviestinnän psykologiaa käsittelevän kirjoituksen Helsingin Sanomissa. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005994821.html Äiti pyysi kirjoittamaan aiheesta arkikielisemmän, myös nuorille suunnatun version: ”Ilmastolakko Turku -tapahtumaan osallistuva 13-vuotiaamme tuskaili viimeksi eilen vastaustaan niille, joiden mielestä hänen ei pitäisi / kannattaisi osallistua lakkoon ellei itse elä kuten saarnaa.” Toivottavasti tämä teksti antaa joitakin ajatuksia, miten vastata.
Myös moni koululakkolainen on osuvasti vastannut ilmastolakkoilijoihin kohdistuvaan kritiikkiin. Valittakoon tähän esimerkiksi Lindan bloggaus aiheesta Kuusi vastausta nuorten ilmastolakon kritisoijille: https://www.ylakarjala.fi/blogit/kuusi-vastausta-nuorten-ilmastolakon-kritisoijille