Ilmastovanhemmat on kevään aikana tavannut suuren joukon vaikutusvaltaisia päättäjiä: ympäristöministeri Ville Niinistön, elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren valtiosihteeri Marja Rislakin, maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen, liikenneministeri Merja Kyllösen erityisavustaja Sarianne Hartosen, asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun erityisavustaja Esa Suomisen, puolustusministeri Carl Haglundin erityisavustaja Patrik Gayerin, sisäministeri Päivi Räsäsen erityisavustaja Andrei Nahkalan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuoren, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Annika Lapintien, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pekka Haaviston sekä keskustan kansanedustajat Kimmo Tiilikaisen, Antti Kaikkosen ja Mirja Vehkaperän.
Tapaamisissa olemme kertoneet yhdistyksestämme: siitä, miksi vanhempien ilmastoliike on syntynyt ja miksi vaadimme tiukempaa ilmastopolitiikkaa Suomeen. Olemme vaatineet, että Suomeen on säädettävä ilmastolaki ja Suomen on sitouduttava ilmastotieteellisesti perusteltuihin, riittäviin päästövähennystavoitteisiin sekä edistettävä päästövähennystavoitteiden tiukentamista myös EU:ssa.
Vastaanotto on useimmiten ollut ystävällinen ja meidän on todettu olevan tärkeällä asialla. Olemme saaneet tärkeää tietoa meneillään olevista hankkeista, päätöksistä ja puolueiden sisäisestä ilmastotyöstä.
Valitettavan usein vastauksena vaatimuksiimme on kuitenkin vedottu vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ja siihen, että nyt vain ei ole mahdollista tehdä tiukempaa ilmastopolitiikkaa. Mitä vaikutusvaltaisempi päättäjä on kyseessä, sitä nihkeämmin ilmastopolitiikan tiukentamiseen tunnutaan suhtautuvan. Erityisen tikkuisen vastaanoton tavoitteemme saivat ministeri Jari Koskiselta, joka piti ilmastolakia turhana, kun taas esimerkiksi Niinistö, Hartonen, Tiilikainen, Kaikkonen ja Vehkaperä vaikuttivat ymmärtäneen hyvin vastuullisen ja kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tarpeen ja tuntuivat työskentelevän tavoitteidemme puolesta.
Puolueiden ja päättäjien kannat pistetään todelliseen testiin myöhemmin tänä vuonna, kun ilmastolain ja ”Energia- ja ilmastotiekartta 2050:n” valmistelu etenee.
Yhteenvetona lobbaustapaamisista voi sanoa, että lyhyen aikavälin taloudellisten etujen turvaaminen näyttää päätöksenteossa jyräävän jalkoihinsa sen tavoitteen, jonka tulisi olla kaikessa päätöksenteossa etusijalla: maapallon säilyttämisen elinkelpoisena lapsillemme.
Teollisuus on onnistunut lobbauksessaan, nyt meidän on vaadittava päättäjiltä kauaskatseisuutta ja rohkeutta osallistua ilmastokatastrofin torjuntatalkoisiin. On tärkeää, että virallisten lobbaustapaamisten lisäksi myös yksittäiset ihmiset – lastensa, lastenlastensa ja tulevien lastensa tulevaisuudesta huolestuneet vanhemmat ja isovanhemmat – ovat yhteydessä päättäjiin ja vaativat tiukempaa ilmastopolitiikkaa. Muutenhan poliitikot kuvittelevat meidän olevan tyytyväisiä nykyiseen päätöksentekoon!
Ilmastovanhempien lobbaustyö jatkuu. Jos haluat mukaan Ilmastovanhempien politiikkaryhmään, lähetä sähköpostia osoitteeseen puheenjohtaja@ilmastovanhemmat.fi.