Miksi Ilmastovanhemmat puolustavat Arktista?

Ilmastovanhempikin on kerran ollut nuori. Kuvassa olen tutkimusristeilyllä Arktisella merialueella: tarkemmin sanoen Grönlanninmerellä, Huippuvuorten ja Grönlannin välillä.

paula_risteilylla

Tämän riippukeinun täytyi olla vitsi. Ei siinä oikeasti tarjennut loikoilla kuvaushetkeä pidempään.

Asuin vuoden Huippuvuorilla, josta käsin tutkimusristeilynkin tein. En tunne Suomen Lappia hyvin, joten arktisen luonnon hienous selvisi minulle vasta Pohjois-Norjassa ja Huippuvuorilla. Leveyspiirillä 80 kävi selväksi myös se, kuinka karut olosuhteet arktisilla alueilla vallitsevat. (Kieltämättä tämä ei käy ilmi juuri ylläolevasta kuvasta.)

Ei pelkoa, nyt ei seuraa karmaisevia seikkailu- ja selviytymistarinoita. Olen erittäin mukavuudenhaluinen ja riskitietoinen ihminen, ja olin sitä myös nuorempana. Moottorikelkkani oli aivan liian vanha – koska halvalla lähti – mutta sittenpä osasinkin varoa sitäkin tarkemmin, etten lähtenyt sillä teille tietymättömille.

On joka tapauksessa niin, että jos ei ole kokenut välimatkojen pituutta ja olosuhteiden karuutta kaukana pohjoisessa, niitä on hankalaa käsittää tai kuvitella. Mikäli Pohjoisella Jäämerellä tapahtuu paha öljyonnettomuus, sen jälkien korjaaminen on mahdotonta. Jo ihmishenkien pelastaminen sellaisissa oloissa on erittäin vaikeaa. Tämän tietää jokainen arktisissa oloissa työskennellyt tai asunut: varmasti sen tietää myös Shell.

Miksi Shell silti altistaa herkät pohjoiset ekosysteemit öljyvuodolle?

Ahneuden tähden.

Miksi valtio-omisteinen Arctia Shipping avustaa Shelliä arktisessa öljynporauksessa?

Pelastustoimet pohjoisilla merialueilla ovat vaikeita ja vaarallisia.

Pelastustoimet pohjoisilla merialueilla ovat vaikeita ja vaarallisia. Kuvassa pelastusharjoitus. Kuva: Paula Sankelo

Rakkaimpiin Huippuvuorten-muistoihini kuuluu se kerta, kun näin jääkarhun metsästävän. Karhu nappasi hylkeen hengitysaukolta ja teurasti sen kirjaimellisesti käden käänteessä. Veri teki ison lammikon jäähän, jääkarhukin oli hartioihin saakka punainen.

Muistan, että hykertelin itsekseni, kuinka tästä kelpaa kertoa lapsenlapsille. Mietin tarinaa vain sen kannalta, että se loisi mummun nuoruuteen hiukan jännityksen hehkua.

Kuinka surullista olisi kertoilla jääkarhumuistoja maailmassa, jossa jääkarhuja on jäljellä korkeintaan eläintarhoissa?

IMG_0611

Tundraa ja tuntureita Huippuvuorilla, keskiyön auringon valossa. Kuva: Paula Sankelo

Helsingissä on 3.7. suuri mielenosoitus, jossa vaaditaan suomalaisia jäänmurtajia pois arktisen öljynporauksen tukitoimista. Myös Ilmastovanhemmat ry on mukana kritisoimassa valtio-omisteista Arctia Shippingiä ja vaatimassa Suomen murtajia kotiin. Miksi?

Ei luonnonkauneuden tai jääkarhujen tähden, vaikka näissä tunnelmissa päätin aihetta lähestyä.

Hallitsematon ilmaston lämpeneminen uhkaa kaikkia ekosysteemejä, ei ainoastaan pohjoisia. Maailman valtiot ovat yhdessä sopineet, että lämpeneminen pyritään rajoittamaan kahteen asteeseen. Tiedämme, että mikäli meillä on toivoakaan saavuttaa tämä tavoite, suurin osa tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista tulee jättää maahan.

Uusien öljyesiintymien etsiminen arktisilta alueilta on moraalitonta: sitä ei voi puolustaa millään eettisesti kestävällä argumentilla. Täsmälleen yhtä moraalitonta on se, että Suomen valtion omistamat jäänmurtajat osallistuvat arktisen öljynporauksen tukitoimiin.

Toiminnan puolustuksen on kiteyttänyt Arctia Shippingin toimitusjohtaja Tero Vauraste:

-”Arctian alusten käyttöasteen parantaminen tietäisi hyötyä Oy Suomi Ab:lle.”

Toisin sanoen: meidän kannattaa kiihdyttää ilmastonmuutosta – me saamme siitä rahaa.

Arktinen öljynporaus uhkaa muitakin ekosysteemejä kuin pohjoisen jääkenttiä. Kuva: Paula Sankelo

Ilmastovanhempien mielestä Suomi ei ole liikeyritys, jolla on lupa kääriä lyhyen tähtäimen voittoja ja vaarantaa samalla lastemme tulevaisuus. Liikeyritystenkään ei tulisi voida toimia näin, saati sitten valtioiden. Oman mutkansa asiaan tuo sekin, että öljyonnettomuuden sattuessa Vaurasteen Oy Suomi Ab saattaa itse joutua jättikorvausten maksajaksi.

Korvausten pelko ei kuitenkaan ole se perimmäinen argumentti: arktinen öljy on jätettävä maahan, koska sen poraaminen on väärin. Emme halua tällä tavalla ansaittua rahaa.

Se Suomi, jota itse tahdon kutsua kotimaakseni, ei saa operoida ahneuden sokaisemana arktisilla öljykentillä. Onneksi Suomessa – minun, sinun, meidän Suomessamme – asuu runsaasti oikeudentuntoisia kansalaisia, jotka vastustavat tätä järjettömyyttä. Osa marssii Helsingissä 3.7. ja vielä suurempi joukko on hengessä mukana. Kun riittävän moni meistä vaatii ahneudelle loppua, Suomen murtajat palaavat kotiin.

Suomessa asuu myös alkuperäiskansa, jolle arktinen alue ei ole eksoottinen vierailukohde, vaan koti. Omat Arktis-muistoni ovat itselleni jännittäviä ja hauskoja; en voi edes kuvitella, millaista olisi pelätä arktisten ekosysteemien pilaantumista samalla tavalla kuin pelkää oman kotinsa menettämistä.

Tätä tunnetta meidän kaikkien kannattaa kuitenkin pohtia: jos emme jätä arktista öljyä maahan, kaikkien kotirauha on uhattuna.

Ilmastovanhemmat lähettävät terveisensä Shellille.

Ilmastovanhemmat lähettävät terveisensä Shellille.

Blogitekstin kirjoittanut Paula Sankelo on yhden lapsen äiti ja asuu perheineen viihtyisässä Itä-Helsingin lähiössä.

Paula Sankelo on yhden lapsen äiti ja asuu perheineen viihtyisässä Itä-Helsingin lähiössä.

Kategoria(t): Blogi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.