Annukka Berg on kestävän kulutuksen ja tuotannon politiikasta väitellyt VTT, joka toimii parhaillaan ilmastopolitiikan tutkijana Suomen ympäristö-keskuksessa. Hän on myös puolitoistavuotiaan lapsen äiti.
Perheistä ja ilmastosta puhuttaessa on tavallisesti korostettu kulutusvalintoja ja lasten kasvatusta vastuullisiksi ympäristötoimijoiksi. Ilmastovanhemmat on valinnut toisen linjan: ilmastokysymyksen ratkaisussa poliittiset valinnat ja yritysten liikkeet ovat avainasemassa.
Tutkimuksen ja kokemuksen perusteella onkin ainakin kolme hyvää syytä sille, miksi kuluttajien valinnoista kannattaa vaieta ilmastokysymyksen ratkaisussa:
1. Heikko tehokkuus. Monissa selvityksissä on todettu, että kuluttajat ovat vain harvoin olleet avainasemassa markkinoiden vihertämisessä. Poliittisella toiminnalla ja yritysten strategisilla valinnoilla on ollut merkittävämpi rooli kulutustapojen muuttamisessa. Siksi voimien laittaminen kuluttajakampanjointiin ei useinkaan ole paras strategia.
2. Valtaapitävien vastuunpakoilu. Tutkimuksissa on tuotu esiin, miten kestävästä kulutuksesta puhuminen hämärtää yhteiskunnan valta-asetelmia ja eri toimijoilla olevia mahdollisuuksia muuttaa asioita. Kuluttajiin vetoaminen voidaankin nähdä vallan kahvassa olevien tapana ulkoistaa omaa vastuutaan. Vallankäyttäjien voima tarvittaan kuitenkin ilmastotaisteluun, joten kuluttajien valinnoista kannattaa olla hissukseen.
3. Poliittisen toiminnan kynnyksen korottaminen. Jos korostetaan henkilökohtaisia valintoja, nostetaan helposti uusien toimijoiden kynnystä tulla mukaan. Esimerkiksi itse ujostelin opiskelijana ylioppilaskunnan ympäristöjaostoon menoa, kun tuntui, että omissa elintavoissa oli vielä tehtävää. Radikaaleja elämäntapavalintoja vaativa kulttuuri jättää suuret joukot liikkeen ulkopuolelle. Ilmastoliike tarvitsee massoja mukaan.
Kuten edellä toin esiin, yksityisiin kulutusvalintoihin keskittyvässä ilmastotyössä on useita ongelmia. Toisaalta on myös kolme syytä sille, miksi omilla tai muiden kuluttajien henkilökohtaisilla valinnoilla voi olla väliä ilmastopolitiikan näkökulmasta.
1. Tekeminen on sanomisen korkein muoto. Oma uskottavuus erilaisten yhteiskunnallisten uudistusten puolestapuhujana lisääntyy, kun voi osoittaa, että on itsekin valmis toimiin. Kun muutoksia kokeilee ensin itse, ymmärtää paremmin myös niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita uudistuksen käyttöönottoon saattaa liittyä.
2. Teot muuttavat asenteita. Jos saa muut kuluttajat kokeilemaan vaikkapa jotakin kestävämpää liikkumis- tai lämmitysmuotoa, saattaa avata oven laajemmalle asenteiden muutokselle. Kun yhä useammassa kotitaloudessa huomataan, miten esimerkiksi lämpöpumppu laskee sähkölaskua, ei muitakaan puhtaan teknologian ratkaisuja pidetä enää pelkkänä höpö-höpönä.
3. Jonkun on näytettävä tietä. Vaikka yrityksillä ja valtiovallalla on avainrooli markkinoiden vihertämisessä, myös kuluttajien etujoukkoa tarvitaan. Esimerkiksi Risto Isomäki on kirjoittanut, miten vain muutamat miljoonat aurinkopaneeleja ostaneet ihmiset ovat kiskoneet aurinkosähkön tuotantokustannuksia rajusti alaspäin.
Kulutuksesta puhuminen on myös terävä muistutus siitä, että emme voi täysin jättäytyä ilmastokysymyksen ratkaisun vaihtopenkille. Meillä on rooli muutoksessa, mutta ei vain kuluttajina vaan myös asukkaina, äänestäjinä, ammattilaisina – ja pienten lasten ystävinä, sukulaisina ja vanhempina.