Ilmastovanhemmat ja 350 Suomi järjestivät 1.-2.9. Helsingin Vartiosaaressa tapaamisen ilmastotoiminnasta kiinnostuneille. Vaikka flunssakausi aiheuttikin muutamia äkillisiä peruuntumisia, tapahtumamme suosio yllätti meidät. Hellekesä, katovuosi, metsäpalot ja erilaiset sään ääri-ilmiöt ovat selkeästi lisänneet myös suomalaisten ilmastohuolta, ja tämä näkyy lisääntyneenä kiinnostuksena myös Ilmastovanhempien toimintaa kohtaan.
Vaikka ilmastonmuutoksen odotettua nopeampi kiihtyminen herättää meissä hätää ja huolta, tervehdimme tietysti suurella ilolla sitä, että yhä useampi tulee mukaan toimintaamme! Enää ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö olisi yhteiskuntana suuren muutoksen ja murroskauden edessä. Monet meistä etsivät elämälleen uusia suuntia myös henkilökohtaisten ratkaisujen kautta, ja tutkivat jo erilaisia tapoja elää tulevaisuuden maailmassa, jossa ilmastokriisin hillitseminen otetaan tosissaan. Samalla meidän täytyy edelleenkin toimia yhdessä, jotta saamme yhteisvoimin aikaiseksi rakenteellisia muutoksia.
Viikonloppumme alustukset käsittelivät ilmastopolitiikan ja -tutkimuksen ajankohtaisia aiheita, ekologista jälleenrakennusta, ympäristöahdistusta sekä eduskuntavaalivaikuttamista. Keskusteluja näistä aiheista riitti, ja myös spontaanille keskustelulle sekä arjen ilmastohuolien jakamiselle oli tarvetta. On huojentavaa muistaa ja ymmärtää, ettemme ole huoliemme kanssa yksin. Ilmastokriisistä puhuminen ei edelleenkään ole aivan suotavaa useimmissa kahvipöytäkeskusteluissa, ja ilmastohuolensa näyttäminen tai sanoiksi pukeminen saattaa johtaa ristiriitoihin esimerkiksi työyhteisössä tai jopa perhepiirissä. Tarvitaan siis tapahtumia ja tilaisuuksia, joissa ympäristöahdistuksesta saa puhua ääneen.
Keskusteluissa ja alustuksissa nousi esiin seuraavia teemoja:
Perinpohjaisen suunnanmuutoksen tarve
Ilmastokriisiä ei selätetä pienillä korjausliikkeillä nykymenoon. Ilmaston lämpeneminen kietoutuu yhteen lukuisten muiden ympäristöongelmien kanssa: massasukupuutot ja elinympäristöjen heikkeneminen ovat valtavia uhkia koko nykymuotoiselle elämälle tällä planeetalla, saati sitten ihmisen yhteiskuntien vakaudelle. Tuleva murroskausi pelottaa, mutta on väistämätön. Me olemme valmiita suuriin muutoksiin ja haluamme niiden olevan oikeudenmukaisia. Vaadimme myös päättäjiltä konkreettisia toimia, jotta ilmastomuutosta saadaan hillittyä pikaisesti.
Arjen kuormittavuus
Kun toivo tuntuu olevan vähissä, usein toiminta voi auttaa. Toisaalta arki on nykyisin monella tavalla erittäin kuormittavaa, ja tämä kuormitus voi liittyä hyvin monenlaisiin työ- tai perhetilanteisiin. Ilmastovanhempien toiminnassa on mukana paljon perheellisiä ja työssä käyviä ihmisiä, joten työn ja perheen sekä ilmastoaktivismin ja polittisen toiminnan yhdistämisen vaikeus nousi keskusteluissa esiin. Arjen kuormittavuus saa välillä sellaisia mittasuhteita, että on ponnistus jo jaksaa olla läsnä lapselleen, saati sitten jaksaa elää ilmastoystävällistä elämää, ja vieläpä tehdä vaikuttamistyötä rakenteiden muuttamiseksi. Kuinka voisimme organisoida myös ilmastotoimintaa siten, että se vapauttaisi meille aikaa ja antaisi iloa sekä uusia voimavaroja?
Metsän merkitys
Metsän merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta on nousemassa koko ajan keskeisemmäksi kysymykseksi. Miten väärin onkaan lisätä hakkuutavoitteita, kun hiilinielujen kasvattaminen on olennaisen tärkeää ja Suomen päästöt tulee saada pikaisesti jyrkkään laskuun! Entä mitä järkeä on avohakkuissa, kun ilmaston lämpeneminen uhkaa muutenkin metsiemme lajien runsautta ja monimuotoisuutta? Metsäluonto antaa monelle voimaa: metsien puolustaminen on oman metsäsuhteemme vaalimista, mutta myös tärkeä osa kamppailua ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Tunteiden uusi tuleminen
Ympäristön tilan heikkeneminen aiheuttaa meissä ihmisissä voimakkaita tunteita. On tullut aika myös saada näyttää näitä tunteita ja jakaa niitä yhdessä. Moni menee yksin metsään itkemään: voisiko uutta voimaa ja toimintaa syntyä siitä, jos itkisimme yhdessä? Onko jo luvallista surra esimerkiksi avohakkuita ja näyttää tämä suru? Miksi emme vietä yhteisiä, hiljaisia hetkiä sulavan napajään tähden? Sään ääri-ilmiöistä kärsivien kanssaihmisten kohtalo surettaa, ja tätäkin surua voimme kanavoida muutosvoimaksi.
Eduskuntavaalit
Kevät 2019 on vaalikevät. Meidän on tehtävä eduskuntavaaleista ilmastovaalit. Vaaleissa vaikuttaminen ei suinkaan ole ainoa tapa saada yhteiskunnallisia muutoksia aikaan, eikä se ole kaikkien mielestä edes paras tapa. Muutoksen on kuitenkin edettävä monilla tahoilla, eikä vaaleissa vaikuttaminen sulje pois toisia toiminnan muotoja.
– – –
Mikäli uudelle tapahtumalle on kysyntää, kenties kokoonnumme jälleen ensi vuonna Vartiosaareen! Jos et päässyt tällä kerralla saareen, tule kuitenkin mukaan ilmastotoimintaan sinulle sopivana aikana ja sopivalla tavalla. Eräs mahdollisuus toimintaan on tulla mukaan Ilmastopiknikille 8.9. tai Meidän metsämme -mielenilmaukseen 27.10. Mikäli kaipaat apua ympäristöahdistuksen kanssa elämiseen, lue Panu Pihkalan blogissa julkaistut 10 suositusta ympäristöahdistuneelle.
Galleriasta voit katsella kuvia Vartiosaaren tapahtumasta. Näet kuvatekstit ja saat kuvat suuremmiksi napauttamalla kuvaa. Kuvaajat: Jussi Lahti & Sasa Tkalcan.
